Herkkä saaliseläin

Sosiaalisessa mediassa näkee usein kommentteja, joissa ihmiset olettavat kanien käyttäytymisen olevan verrattavissa esimerkiksi koirien käyttäytymiseen. Kanien käytöstä ja tarpeita kuitenkin fundamentaalisesti määrittää se, että ne ovat luonnollisessa elinympäristössään saaliseläimiä. Vaikka lemmikkinä pitämämme kanit eivät usein enää muistuta villikania, niiden biologiset tarpeet ja käyttäytyminen pohjautuvat kuitenkin samaan, noin 40 miljoonaa vuotta kestäneeseen lajievoluutioon. Ymmärtämällä kania saaliseläimen käyttäytymisen näkökulmasta voimme tarjota kaniystävillemme ympäristön, jossa kunnioitamme näiden luontaista käyttäytymistä ja tarjoamme sopivat mahdollisuudet liikkumiseen, piiloutumiseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen.

Kaneille on miljoonien vuosien saatossa kehittyneet tarkat aistit ja nopeat reaktiot, jotka auttavat niitä havaitsemaan mahdolliset uhat ajoissa. Siksi kanit ovat yleensä hyvin varovaisia ja herkkiä ympäristöönsä. Vaikka valikoidulla jalostuksella ihminen on voinut muokata joitakin kanien piirteitä ja vaikuttaa niiden herkkyystasoon, kanien perustavanlaatuiset tarpeet ja käyttäytyminen ovat vahvasti juurtuneet niiden lajikehitykseen. Kanien luonnollinen käyttäytyminen on evoluution myötä kehittynyt sopeutumiseen ja selviytymiseen niiden luonnollisessa ympäristössä. On äärimmäisen tärkeää muistaa, että jalostuksella tehdyt muutokset eivät koskaan voi poistaa lajin luonnollisia käyttäytymismalleja ja tarpeita.

Turvallinen ympäristö

Koska kanit ovat saaliseläimiä, niiden hermosto on sopeutunut olemaan jatkuvassa valmiustilassa mahdollisten uhkien varalta. Kanit reagoivat herkästi ympäristön muutoksiin: uudet äänet, hajut, ihmiset tai eläimet voivat aiheuttaa niissä stressireaktion. Tällainen herkkyys on auttanut villikaneja ja kanien esi-isiä selviytymään luonnossa, mutta lemmikkeinä se tarkoittaa, että kanit ovat herkkiä kotiympäristön muutoksille. Tästä syystä kaneja ei tulisi myöskään viedä pois niiden turvallisesta elinympäristöstä ilman painavaa syytä kuten eläinlääkärikäyntiä tai bondaamista uuteen lajitoveriin.

Kaneille on tärkeää luoda ympäristö, jossa niillä on riittävästi mahdollisuuksia luonnolliseen käyttäytymiseen kuten piiloutumiseen, nakertamiseen ja kaivautumiseen. Jos kaneille ei tarjoa mahdollisuutta toteuttaa näitä luonnollisia käyttäytymisiä, se aiheuttaa näille stressiä. Jopa Suomen eläinoikeuslaissa on määritetty, että kanin elintilassa täytyy olla sopiva piilopaikka.

Kanit ovat luonnostaan myös aktiivisia ja liikkuvia eläimiä. Evoluution myötä niille kehittynyt tarve juosta, hyppiä ja kaivautua liittyy niiden selviytymiseen luonnollisessa ympäristössä. Kun kaneilla ei ole riittävästi tilaa liikkua, tämä luonnollinen käyttäytyminen rajoittuu, mikä aiheuttaa stressiä. Rajoitettu liikkumatila voi myös johtaa erilaisiin terveysongelmiin.

Sosiaalinen yhdyskuntaeläin

Kanit ovat sosiaalisia yhdyskuntaeläimiä ja myös yksinäisyys aiheuttaa niille stressiä. Sosiaalinen vuorovaikutus muiden kanien kanssa on oleellista kanien hyvinvoinnille. Yksinäisyys evoluution näkökulmasta tarkoittaa kanille muun muassa vähentynyttä mahdollisuutta havaita uhkia, vähemmän apua resurssien hankkimisessa ja jakamisessa, sekä rajoitettua sosiaalista vuorovaikutusta. Evolutiivisesti tällainen tilanne olisi haitallinen yksilön selviytymiselle ja kuten sanottu, nämä fundamentaaliset perustarpeet ovat kehittyneet kaneille miljoonien vuosien saatossa, eivätkä ole poistuneet lemmikkikaneistamme.

Kanien käsittely

Kanit voivat stressaantua myös ihmisten käsittelystä tai liian voimakkaasta lähestymistavasta. Kanit reagoivat herkästi siihen, miten niitä käsitellään, ja ne saattavat pelästyä liian nopeaa liikettä tai ääntä. Myös kanien turhaa syliin nostamista tulisi aina välttää, sillä saaliseläimenä nostaminen muistuttaa niitä tilanteesta, jossa ne voisivat olla saalistajan otteessa. Lisäksi kanien laittaminen selälleen eli transsiin on niille haitallista. Tutkimuksissa on todettu, että transsissa kanit ovat täysin tietoisia ympäristöstään ja rauhallisesta olemuksestaan huolimatta, ovat äärimmäisessä stressitilassa. Tätä on tutkittu seuraamalla mm. kanien ilmeitä, korvien asentoa, sydämen sykettä ja stressihormonien tasoa.

Mietitään kanin ja ihmisen yhteiseloa myös domestikaation kautta. Esimerkiksi koira domestikoitiin jo kauan sitten, n. 40 000 - 100 000 vuotta sitten, pääasiassa keskittyen niiden luonteenpiirteisiin ja käytökseen ihmisen kanssa. Kani sen sijaan domestikoitiin suhteellisen äskettäin, n. 1400 vuotta sitten, pääasiassa niiden fyysisiin ominaisuuksiin keskittyen. Myös tämän seurauksena kanien vaistonvaraiset reaktiot ja käyttäytyminen ovat hyvin erilaisia kuin esimerkiksi koirien.

‍Kanit ovat tyypillisesti vähemmän ihmisläheisiä sekä varovaisempia kuin koirat, ja ne voivat reagoida nopeasti stressaaviin tilanteisiin. Tämä tarkoittaa sitä, että niitä tulisi käsitellä varovasti ja rauhallisesti, välttäen äkillisiä liikkeitä tai ääniä, jotka voivat aiheuttaa pelkoa tai ahdistusta. Kanien kanssa oletuksena kannattaa pitää, että ne rakentavat luottamusta hitaammin kuin koirat. Tärkeää on varmistaa, että vuorovaikutuksemme kanien kanssa on mahdollisimman positiivista, ja rakennettava luottamusta kunnioittavan, ennustettavan ja pehmeän käsittelyn ja interaktion kautta.

Selviytymisstrategiat luonnossa ja niiden vaikutus lemmikkikanien käyttäytymiseen

Saaliseläiminä kaneille on miljoonien vuosien saatossa kehittynyt erilaisia selviytymisstrategioita, jotka vaikuttavat siihen, miten ne piilottavat terveysongelmia tai reagoivat vaaran uhatessa. Kanit voivat esimerkiksi luontaisesti pyrkiä piiloutumaan ja osoittamaan vähäisiä merkkejä heikkoudesta tai sairaudesta, sillä luonnossa heikentyneet tai sairaat yksilöt ovat helpompia saalistajille. Tästä syystä myös lemmikkikanit usein yrittävät peittää oireensa ja terveysongelmien havaitseminen voi olla haastavaa. Kanien huoltajien onkin tärkeää olla tietoisia lemmikkinsä normaalista käyttäytymisestä ja tarkkailla muutoksia, jotka voivat viitata terveysongelmiin. Säännölliset tarkastukset eksoottisella eläinlääkärillä ja aikainen hoito voivat auttaa tunnistamaan ja käsittelemään mahdollisia terveysongelmia, vaikka kanit pyrkivät piilottamaan heikkoutensa luonnollisista syistä.

Usein ajatellaan, että paikallaan oleva eläin on yhtä kuin rauhallinen eläin. Tämä ei kuitenkaan aina pidä paikkaansa - etenkään, kun on kyse kanin kaltaisesta saaliseläimestä. Kun kanit havaitsevat mahdollisen uhan, yksi niiden reaktioista voi olla jähmettyminen liikkumattomiksi. Tämä reaktio liittyy nimenomaan niiden saaliseläinkäyttäytymiseen. Toisaalta kanit ovat erittäin nopeita ja voivat myös pyrkiä pakenemaan vaaraa. Nopea juokseminen ja hyppiminen ovat keskeisiä osia niiden selviytymisstrategiaa luonnossa. Jos ne eivät pysty pakenemaan, ne voivat turvautua jähmettymiseen. Kanit turvautuvat aktiiviseen puolustautumiseen saalistajia vastaan yleensä vasta viimeisenä keinona, vaikka toisilta kaneilta ne voivatkin puolustaa reviiriään voimakkaasti.

Tiivistettynä

Kaikessa interaktiossa kanien kanssa tulisi aina ottaa huomioon, että kyseessä on herkkä saaliseläin, jonka lajievoluutio juontaa juurensa noin 40 miljoonan vuoden taakse. Kanien käsittelyn täytyy tapahtua rauhallisesti ja pehmeästi, niiden hyvinvointia kuunnellen. Kaneille on oleellista tarjota mahdollisuuksia luonnolliseen käyttäytymiseen niiden omalla, turvallisella aueella, minkä lisäksi sopivan lajitoverin/lajitoverien seuran tarjoaminen on äärimmäisen tärkeää. Kun nämä luonnolliset käyttäytymistarpeet ja -mallit otetaan huomioon ja kanien fyysisestä terveydestä huolehditaan, kaneilla on erinomaiset lähtökohdat hyvään elämään.

‍