Miksi kani tarvitsee lajitoverin?

Vielä nykypäivänäkin lukuisat lemmikkikanit elävät ilman lajitoverin seuraa. Kyse on yleensä tiedon puutteesta - joko kanien käyttäytymistä ei ymmärretä tai lajitoverin seuran tärkeyttä ei hahmoteta. Jokainen kani tarvitsee lajitoverin ja kanien yhdistäminen (eng. bonding) tulee tehdä huolellisesti.

Kani on yhdyskunta- ja saaliseläin, joka ei luonnossa koskaan elä ilman lajitoverin seuraa. Lajitoverin seura tuo kanille turvaa ja mahdollistaa luonnollista käyttäytymistä. Siksi villikanit elävätkin yhdyskunnissa, jotka koostuvat noin 6-12 kanin ryhmistä. Vaikka lemmikkikanit monesti eivät muistuta ulkonäöltään villiä “serkkuaan”, on lemmikkikaneilla kuitenkin samat biologiset tarpeet kuin villikaneilla. Lemmikkikaneille lajitoverin seura on siis aivan yhtä tärkeää kuin luonnossa eläville kaneillekin. Tutkimusten mukaan kaneille lajikumppanin seura on yhtä tärkeää kuin ravinnon saanti. Emmehän jättäisi lemmikkiämme ilman ruokaa - miksi siis kieltäisimme siltä toisen perustavanlaatuisen hyvinvointitarpeen? 

Luonnossa yksinäisyys tarkoittaa villikanille muun muassa vähentynyttä mahdollisuutta havaita uhkia, vähemmän apua resurssien hankkimisessa ja jakamisessa, sekä rajoitettua sosiaalista vuorovaikutusta. Vaikka lemmikkinä pitämämme kanit ovat turvassa nälältä ja pedoilta, niillä on silti samat tarpeet sosiaaliselle vuorovaikutukselle kuin villikaneillakin. Tämä perustarve on nimittäin kehittynyt kaneille miljoonien vuosien saatossa, eikä sitä voida poistaa jalostuksella.

Kanit kommunikoivat toistensa kanssa omalla lajityypillisellä tavallaan, eikä ihminen tai mikään toinen eläinlaji voi korvata kanille äärimmäisen tärkeää lajitoverin seuraa. Kanit eivät jaa hierarkiaansa muiden eläinlajien kanssa ja siksi eivät voi “bondautua” näiden kanssa. Kanille ei myöskään riitä aidan takana asuvan lajitoverin seura, sillä fyysinen interaktio lajitoverin kanssa on kanin hyvinvoinnille välttämätöntä. Kaneille on tärkeää pystyä toteuttamaan niille lajityypillistä käyttäytymistä kuten toisen kanin pesemistä, vierekkäin nukkumista sekä yhdessä liikkumista ja ruoan etsimistä. Sopivan lajitoverin kanssa yhdessä asuvat kanit tuovat toisilleen turvaa ja ovat rennompia, aktiivisempia ja itsevarmempia. Ne kuluttavat myös tyypillisesti huomattavasti enemmän aikaa heinän syömiseen kuin yksin elävät kanit.

Lajitoverin kanssa asuvat lemmikkikanit elävätkin tyypillisesti pidempään ja ovat terveempiä. Sen sijaan yksin elävillä kaneilla on todettu ilmenevän enemmän stressikäytöstä kuten ylenmääräistä kaivamista, jyrsimistä ja turkin nyppimistä. Ne ovat myös alttiimpia masennukselle ja erilaisille terveysongelmille.

Kanit ovat kuitenkin reviiritietoisia eläimiä, joiden on tärkeää selvittää sosiaalinen hierarkia elääkseen rauhassa muiden kanien kanssa. Siksi kanit täytyy aina yhdistää huolellisesti ennen kuin he voivat elää yhdessä harmonisesti. Kanien yhdistäminen ei aina ole helppoa, eivätkä kaikki kanit tule toimeen keskenään, mutta jokaiselle kanille löytyy kyllä sopiva lajitoveri - tai useampi. Kuten villikanit, myös lemmikkikanit kukoistavat eläessään ryhmässä. On siis myytti, että lemmikkikanien täytyisi elää pareissa mieluummin kuin ryhmissä. Ryhmässä lemmikkikanit voivat toteuttaa paremmin moninaisia sosiaalisia suhteitaan ja luonnollista käyttäytymistään. Ryhmä tuo kanille myös enemmän turvaa kuin yksittäinen kanikaveri.

Lähteet:

1. Rabbit Welfare Association and Fund, RSPCA, The Bunnyjackpot Foundation, Rabbit Awareness Action Group
2. Burn CC and Shields P (2020) Do rabbits need each other? Effects of single versus paired housing on rabbit body temperature and behaviour in a UK shelter” Animal Welfare, Volume 29, Issue
3. Held SDE, Turner RJ, Wootton RJ (1995) Choices of laboratory rabbits for individual or group-housing. Appl Anim Behav Sci 46:81–91
4. Huls W, Brooks D, Bean-Knudsen D (1991) Response of adult New Zealand white rabbits to enrichment objects and paired housing. Laboratory Animal Science 41:609–612
5. Podberscek AL, Blackshaw JK, Beattie AW (1991) The behaviour of group penned and individually caged laboratory rabbits. Appl Anim Behav Sci 28:353–363
6. Seaman SC, Waran NK, Mason G, D’Eath RB (2008) Animal economics: assessing the motivation of female laboratory rabbits to reach a platform, social contact and food. Anim Behav 75:31–42
7. Lidfors L (1997) Behavioural effects of environmental enrichment for individually caged rabbits. Appl Anim Behav Sci 52:157–169
8. Chu LR, Garner JP, Mench JA (2004) A behavioral comparison of New Zealand White rabbits (Oryctolagus cuniculus) housed individually or in pairs in conventional laboratory cages. Appl Anim Behav Sci 85:121–139