Kanit ovat luonnostaan reviiritietoisia eläimiä, eivätkä ne luota uusiin, itselleen tuntemattomiin kaneihin — etenkin jos kohtaaminen tapahtuu kanien reviirillä. Samalla kanit ovat kuitenkin sosiaalisia yhdyskuntaeläimiä, joilla on vahva tarve lajikumppanin seuralle. Jotta ne voivat elää turvallisesti yhdessä, kanit tulee "bondata" eli yhdistää neutraalilla alueella, joka ei kuulu kummallekaan kanille.

Bondaaminen antaa kaneille valvotun, neutraalin tilan, jossa ne voivat selvittää keskinäisen hierarkiansa. Tämän tilan tulisi olla riittävän suuri, jotta kanit voivat tarvittaessa ottaa omaa tilaa, mutta ei niin laaja, että ne voivat täysin vältellä toisiaan tai jakaa alueen omiksi reviireikseen.

Yhdistämisprosessia seurataan tarkasti, jotta voit kanien huoltajana tarvittaessa puuttua tilanteeseen estääksesi mahdolliset tappelut tai loukkaantumiset. Seuraamalla kanien kanssakäymistä ymmärretään myös, onko kyseinen kanipari tai -ryhmä toisilleen sopiva.

Mitä tulee huomioida ennen kanien bondaamista?

Kaikki kanit on steriloitava tai kastroitava vähintään kaksi kuukautta ennen bondaamista. Tämä vähentää hormonaalista käytöstä, kuten aggressiivisuutta ja merkkailua, ja luo perustan onnistuneelle yhdistämiselle.

Nuoret, leikkaamattomat kanit voivat aluksi tulla toimeen hyvin, mutta murrosiän saavuttaessaan hormonaaliset muutokset voivat aiheuttaa isoja konflikteja ja rikkoa aiemmin muodostuneen siteen. Siksi on järkevintä yhdistää aikuiset, leikatut kanit.

On myös tärkeää varmistaa, että kaikki kanit ovat terveitä. Piilevät terveysongelmat voivat pahentaa stressiä ja aiheuttaa aggressiivista käytöstä bondauksen aikana.

Kaksi yleistä metodia kanien yhdistämiseen

Kanien yhdistämisestä ei ole juurikaan tutkittua tietoa, mutta käytännön kokemukset ja rescuetyön asiantuntijat tarjoavat arvokasta tietoa onnistuneista menetelmistä. Nämä ohjeistukset perustuvat pitkäaikaiseen työhön kanien parissa, jossa on nähty, mikä toimii ja mikä ei.

Jos kumpikaan metodi ei yksinään sovi sinulle ja kaneillesi, voit myös yhdistää molempien lähestymistapojen elementtejä.

Sessiot

RWAF:n suosittelema lähestymistapa etenee vaiheittain. Siinä kanit tutustuvat toisiinsa rauhallisesti ilman suoraviivaista kontaktia heti alussa.

Vaiheet:

1. Vierekkäinen asuttaminen: Kanit asetetaan asumaan vierekkäin, mutta turvallisesti erilleen. Aitaukset on sijoitettava niin, että kanit eivät voi vahingoittaa toisiaan, mutta näkevät ja haistavat toisensa.
2. Hajujen vaihto: RWAF suosittelee kanien alueiden, vessalaatikoiden ja lelujen vaihtamista, jotta ne tottuvat toistensa hajuun.
3. Ensitapaaminen: Kun kanit vaikuttavat rauhallisilta, ne voivat kohdata valvotusti neutraalilla alueella, joka ei ole kummankaan kanin reviiriä. RWAF suosittelee sijoittamaan alueelle virikkeitä kuten useita kasoja heinää ja esimerkiksi tunneli.
4. Sessioiden pidentäminen: Kohtaamisten kestoa lisätään vähitellen. Kun kanit tulevat toimeen ilman konflikteja ja osoittavat positiivisia merkkejä, kuten toistensa pesemistä tai yhdessä makoilua, sessioista siirrytään jatkuvaan yhteiseloon — jota on myös tärkeää valvoa alkuvaiheessa, jotta varmistutaan onnistuneesta "bondauksesta".

Plussat:

• Voi vähentää yhdistämiseen liittyvää stressiä kanien hoitajalle ja sopii joustavammin aikatauluihin.
• Jos joku kaneista on arka, asteittainen yhdistäminen antaa enemmän aikaa sopeutumiseen.
• Sessiot voivat tapauskohtaisesti olla turvallisempi ja vähemmän stressaava ratkaisu kuin 24/7 -metodi.
• Neutraali alue ja useat heinäkasat edistävät kanien onnistunutta yhdistämistä.

Miinukset:

• Vierekkäin asuttaminen: tuntemattoman kanin läsnäolo saattaa aiheuttaa jatkuvaa stressiä, kun kanit eivät vielä pääse selvittämään arvojärjestystään.
• Jos tapaamisten aikana tilaa ei rajata lainkaan, kanit voivat vältellä toisiaan tai tappeluihin saattaa olla vaikeaa puuttua.
• Jos tilaan laitetaan piilopaikkoja tai vessalaatikko heti ensitapaamisilla, kanit saattavat yrittää puolustaa näitä toisiltaan.
• Jatkuva erottaminen voi pitkittää prosessia ja saattaa hämmentää kaneja.

24/7-metodi

Monien ulkomaalaisten kanirescueiden kuten The Bunny Jackpot Foundationin suosittelema suora lähestymistapa, jossa kanit asetetaan yhteen neutraalilla, rajatulla alueella ja niiden annetaan selvittää keskinäinen dynamiikkansa valvonnan alla, ilman keskeytyksiä.

Vaiheet:

1. Neutraali tila: Kanit asetetaan rajatulle alueelle, joka on molemmille täysin uusi. Tilaa ei aluksi sisusteta piilopaikoilla, vessalaatikolla tai leluilla, jotta vältetään näistä mahdollisesti aiheutuvia riitoja. Heinää levitetään runsaasti ja tasaisesti koko alueelle — ja alle pissasuojia.
2. Ympärivuorokautinen valvonta: Kaneja tulee valvoa tarkasti, jotta mahdollisiin konflikti-tilanteisiin voidaan puuttua nopeasti. (Toisiaan kohtaan aggressiivisia kaneja ei missään tapauksessa tule pitää yhdessä yön yli!)
3. Tilan laajentaminen: Kun kanit käyttäytyvät rauhallisesti ja osoittavat positiivisia merkkejä, kuten toistensa pesemistä ja vierekkäin makoilua, tilaa aletaan vähitellen suurentaa ja kaneille tarjotaan hiljalleen esimerkiksi vessalaatikkoja ja pureskeltavia leluja.

Plussat:

• Kanit saattavat kaverustua nopeammin, koska eivät joudu eroon toisistaan kesken prosessin.
• Rajattu tila kannustaa kaneja vuorovaikutukseen keskenään.
• Kanien välisiin mahdollisiin konflikteihin puuttuminen saattaa olla helpompaa rajatussa tilassa.
• Neutraali alue ja laajalle levitetty runsas heinä tukevat kanien onnistunutta yhdistämistä.

Miinukset:

• Vaatii intensiivistä, ympärivuorokautista valvontaa, mikä ei välttämättä sovi kaikille huoltajille.
• Jos tilan rajaa liian pieneksi, kaneilla ei ole keinoa poistua tilanteesta. Se aiheuttaa kaneille tarpeetonta stressiä ja mahdollisesti myös aggressiota.
• Tuntematon kani, ympärivuorokautinen prosessi ja piilopaikkojen puute voivat olla stressaava yhdistelmä. Korkeat stressitasot voivat lisätä jännittyneisyyttä ja aggressiivisuutta sekä altistavat kanin terveysongelmille kuten suolilamalle.

‍Mikä on normaalia käytöstä kaneja yhdistäessä?

Bondauksessa normaalia on, että kanit selvittävät hierarkiaansa esimerkiksi “humppaamalla”,  jahtaamalla ja näykkimällä toisiaan. Mikäli kanien käytös on kuitenkin selvästi aggressiivista ja ne purevat toisiaan, alkavat tapella hurrikaanin tavoin ympyrässä tai humppaavat toistensa päätä, on kanien interaktioon syytä puuttua.

Kanit voivat pahimmillaan aiheuttaa toisilleen jopa fataaleja haavoja mikäli aggressiiviseen interaktioon ei puututa. Tällaiseen riskialttiiseen interaktioon voi puuttua laittamalla esimerkiksi rikkalapion, pyyhkeen tai paksulla hanskalla varustetun käden kanien väliin. Älä kuitenkaan vedä kaneja irti toisistaan, sillä se voi johtaa lihasrepeämiin.

Vaikka bondaaminen tehdään kanien hyvinvointia kunnioittaen, on se näille silti aina jonkin verran stressaavaa. Ole siis yhteydessä eläinlääkäriin, jos joku kaneista alkaa oireilla syömättömyydellä.

Vältä näitä metodeja

Internetistä löytyy kaikenlaisia bondausneuvoja ja yksiä yleisimmistä ovat kanien kantokopassa pyörivän pesukoneen päälle laittaminen, autoajelulle meneminen tai "forced cuddle sessions", jossa kanit pakotetaan olemaan tiiviisti vierekkäin esimerkiksi pöydällä. Nämä ovat kuitenkin stressibondausta, jota tulisi aina välttää.

Stressibondauksella tarkoitetaan metodeja, jotka estävät kaneja kommunikoimasta toistensa kanssa kaneille tyypillisellä tavalla (esim. liian pieni tila) tai metodeja, joissa pelotellaan kaneja viemällä ne pelottavaan/meluisaan ympäristöön. Myös esimerkiksi kaneille huutaminen ja vesiruiskun käyttö ovat stressibondausta.

Milloin kanit on yhdistetty?

Bondaamista jatketaan niin kauan, että kanit voivat elää harmonisesti yhdessä. Tämä tarkoittaa sitä, että kanit ovat selvittäneet välisensä hierarkian ja voivat olla rennosti toistensa seurassa ilman konflikteja - positiivisia interaktioita näyttäen.

‍Kun kanit ovat bondattu, heitä ei tule koskaan erottaa, vaan heidät on aina otettava yhdessä myös eläinlääkärin vastaanotolle. Kanit erotetaan vain siinä tapauksessa, jos heidän välisensä side jostain syystä hajoaa ja alkavat tappelemaan. Tällöin kanien yhdistämistä voi, toki tilanteesta riippuen, yrittää myöhemmin uudelleen.

Jos mahdollista, kanien oma alue kannattaa myös tehdä mahdollisimman neutraaliksi ennen kanien siirtämistä sinne (esim. pesemällä lattiat etikka-vesi -sekoituksella ja pesemällä matot, jne).

Mitä, jos yhdistäminen ei onnistu?

On tyypillistä, että kanien ensireaktio toisensa tavatessaan voi olla hyvinkin negatiivinen, mutta mikäli konflikteja syntyy toistuvasti ja kanien aggressiivinen suhtautuminen toisiaan kohtaan ei laannu, kanit eivät todennäköisesti ole sopiva pari/ryhmä. Tällöin on pohdittava, onko yhdistämisen jatkaminen eettistä ja kanien edun mukaista vai onko kaneille löydettävä sopivammat kanikaverit.

Yhdistämisen tulisi tapahtua aina kanien ehdoilla, eikä kania tule pakottamalla yhdistää yksilön kanssa, jonka kanssa se ei selvästi tule toimeen. Kannattaa myös muistaa, että vaikka kani ei tulisi ensimmäisen tai toisen kaveriehdokkaan kanssa toimeen, se ei tarkoita, etteikö kani tulisi toimeen muiden kanien kanssa. Joskus sopiva lajitoveri voi löytyä vasta useamman yrityksen jälkeen.

Jokainen kani tarvitsee itselleen sopivan lajitoverin, jonka kanssa tuntea turvaa ja toteuttaa luonnollista käyttäytymistä.

Lähteet:

Rabbit Residence Rescue. (n.d.). Rabbit-led bonding

Rabbit Welfare Association & Fund. (n.d.). Pairing up rabbits & bonding

Rabbit Awareness Action Group. (n.d.). Companionship

Bunny Jackpot Foundation. (n.d.). How do I bond my rabbits?

Ivy Dene Rabbit Rescue. (n.d.). Bonding

Rabbit Residence Rescue. (n.d.). Everybunny needs a buddy: Let’s talk about bonding rabbits.

Blue Cross. (n.d.). Bonding and companionship for rabbits.

PDSA (n.d.) How to help your bunnies bond.