Riina Aapio on ammattitutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja ja eläintenhoitaja, joka on erikoistunut kanien kouluttamiseen ja hyvinvoinnin edistämiseen. Hän valmistui eläintenhoitajaksi vuonna 2019 ja eläintenkouluttajaksi vuonna 2023 Livian ammattiopistosta, tehden koulutusnäyttönsä kanien ja koirien kanssa. Oman oppimisensa tueksi Aapio syventää jatkuvasti osaamistaan luentojen, webinaarien ja kirjallisuuden avulla.

Kanikokemusta hänelle on kertynyt vuodesta 2018 lähtien, ja tällä hetkellä hänen kodissaan asustavat kanit Windy ja Jussi. Vuonna 2024 Aapio perusti toiminimen Eläinapu Pikkutassut, joka tarjoaa yksityisopetusta Varsinais-Suomessa ja etäkonsultointia valtakunnallisesti, edistäen erityisesti kanien hyvinvointia ja ymmärrystä niiden tarpeista.

Kanien käsittelytoimenpiteet ovat monille – sekä kaneille että ihmisille – pakkopullaa. Mutta oletko koskaan tullut miettineeksi sitä, että erilaisia käsittelytoimenpiteitä – kuten harjaamista, kynsien leikkaamista, punnitsemista tai syliin tulemista – voidaan opettaa kanille kivoiksi jutuiksi positiivisen vahvistamisen kautta? 

Käsittelytoimet ovat monille pakollinen paha 

Moni kani kokee käsittelytoimet ahdistavina ja pelottavina tilanteina, eikä suotta. Kanien käsittelytoimia tehdään usein niin, että kanilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa tilanteeseen. Tämä tarkoittaa sitä, että kani nostetaan syliin, hoitotoimet tehdään sylissä ”väkisin” eikä kania päästetä tilanteesta välttämättä pois ennen kuin hoitotoimet on tehty. Jo pelkkä syliin nostaminen aiheuttaa kanissa usein voimakasta stressiä, sillä kani kokee tilanteen samana kuin jos petolintu nappaisi kanin kynsiinsä ja nostaisi ilmaan. 

Ihmisellekin kanin käsittelytoimet saattavat usein olla se pakollinen paha, joka on vain pakko tehdä – etenkin, jos kani rimpuilee ja riuhtoo sylissä ollessaan vimmatusti, jolloin kania on ”hankalaa käsitellä”. Toisena ääripäänä ovat kanit, jotka suorastaan jähmettyvät aloilleen syliin jouduttuaan. Nämä tilanteet tulkitaan usein valitettavasti virheellisesti niin, että kyseinen kani on ”helppo käsitellä ja viihtyy sylissä”. Kun kania katsotaan tarkemmin, voidaan huomata, että sylissä oleminen ei sittenkään ole kanille kovin mieluisaa. 

Positiivinen vahvistaminen käsittelytoimien harjoittelun apuna 

Kanille pystytään opettamaan erilaisia käsittelytoimenpiteitä mukaviksi jutuiksi positiivisen vahvistamisen kautta. Positiivinen vahvistaminen on yksi kouluttamisen muodoista, jossa eläimen koulutus perustuu halutun käytöksen vahvistamiseen: kun eläin tekee jotakin mitä halusimmekin, eläin palkitaan tästä käytöksestä. Palkkiona toimii useimmiten jokin herkku tai vaikkapa silitykset. Positiivinen vahvistaminen on paras ja tehokkain tapa kouluttaa mitä tahansa eläinlajia – myös kania. Rangaistuspohjaiset koulutusmetodit, joissa eläimelle aiheutetaan kipua, pelkoa tai suurta epävarmuutta ja paineistusta, eivät ole tehokas ja eettinen tapa kouluttaa. Positiivista vahvistamista on käsitelty laajemmin aikaisemmassa blogikirjoituksessani.

Positiivista vahvistamista kannattaa hyödyntää myös käsittelytoimenpiteiden opettelussa. Tällöin kani saa käsittelytoimista miellyttäviä ja positiivisia kokemuksia. 

Omaehtoisuus perustuu vuorovaikutukseen 

Pelkkä kouluttaminen positiivisella vahvistamisella ei välttämättä ihan täysin riitä. Kun puhutaan positiivisesta vahvistamisesta, on hyvä nostaa esille myös yksi toinen tärkeä termi: omaehtoisuus. 

Omaehtoisuudella tarkoitetaan sitä, että kani osallistuu itse aktiivisesti mukaan vaikkapa käsittelytoimenpiteeseen. Omaehtoisuus perustuu ihmisen ja kanin väliseen yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen, jossa molempien osapuolien mielipiteet otetaan huomioon. Tällöin kani on itsekin käsittelytilanteessa aktiivinen toimija, joka kertoo ihmiselle, mikä on ok ja mikä ei. Omaehtoisuus on tärkeää kaikessa kouluttamisessa, mutta etenkin käsittelytoimenpiteitä harjoiteltaessa, sillä se lisää kanin luottamusta ihmiseen ja käsittelytilanteeseen: kani oppii luottamaan siihen, että kanin mielipiteitä aidosti kuunnellaan ja kania ei pakoteta mihinkään, mihin kani ei ole valmis tai mikä sillä hetkellä tuntuu liian vaikealta kanille. 

Startti- ja stoppinappulat apuna käsittelytoimissa 

Kun kanille lähdetään opettamaan käsittelytoimia positiivisesti vahvistaen ja omaehtoisuuden kautta, kannattaa apuvälineiksi ottaa mukaan ns. startti- ja stoppinappulat. Nämä toimivat kommunikaation välineinä ihmisen ja kanin välillä. Starttinappula tarkoittaa jotakin toimintoa, jolla kani ilmaisee ihmiselle olevansa valmis käsittelyyn. Stoppinappulaa käytettäessä kani puolestaan kertoo ihmiselle, että nyt on aika pitää taukoa ja keskeyttää käsittelytoimet. 

Jotta startti- ja stoppinappulat voidaan ottaa käyttöön, tulee ne ensin opettaa kanille. Starttinappulana voi toimia esim. jollekin tietylle alustalle tai tasolle meneminen. Jos kyseessä on vaikkapa kanin harjaamisen harjoittelu, starttina voi toimia myös se, että kani tökkää harjaa nenällään. Tämä taito on ensin opetettava kanille erikseen, ja kun taito on hallussa, lähdetään siihen liittämään mukaan harjaamista hyvin pienin askelin. Tässä on tärkeää, että harja ei lähesty kania ennen kuin kani on ”startannut” eli antanut siihen luvan, muutoin starttinappula menettää merkityksensä. 

Stoppinappula voidaan opettaa kanille erikseen tai sitten voimme poimia kanin omasta käytöksestä jotkin tietyt elementit, jotka toimivat stoppinappulana. Tällainen voi olla esim. se, että kani kääntää päänsä poispäin ihmisestä. Harjoittelun edetessä kani oppii, että tekemällä tietyn liikkeen tai eleen harjaaminen lopetetaan. Tässä on todella tärkeää kuunnella kania ja aidosti lopettaa käsittelytoimet siinä vaiheessa, kun kani ilmaisee haluavansa keskeyttää käsittelyn. 

Saako kani todella sanoa ihmiselle ”Ei”? 

Hyvään vuorovaikutukseen kuuluu myös kieltävien vastausten hyväksyminen. Eli kyllä, kani saa sanoa ihmiselle ”Ei”. 

Kani ei koskaan kieltäydy käsittelytoimista kiusallaan vaan kieltäytymiselle on aina olemassa jokin syy. Syynä voi olla esim. se, että kani on väsynyt ja haluaa pitää taukoa. Kieltäytymisen taustalla voi olla myös kipu. Jos kani on stressaantunut tai jostain syystä muuten ylikuormittunut ja jännittynyt, saattaa se myös olla syynä käsittelystä kieltäytymiseen. Syynä voi olla myös jokin ympäristötekijä, kuten vieraat ja jännittävät hajut ja äänet, tai yksinkertaisesti se, että harjoiteltu tehtävä on kanille liian vaikea. Tällöin kannattaa helpottaa tehtävää ja kokeilla, auttaako se. Jos tehtävän helpottaminenkaan ei auta, kannattaa harjoittelu lopettaa siltä erää ja päästää kani touhuamaan muita juttuja. 

Kieltäytymisestä palkkaaminen voi tarkoittaa esim. sitä, että kun kani kieltäytyy käsittelystä, kani ohjataan vaikkapa nuuskumatolle, jossa kani saa itselleen palkkion.

Kun kani kieltäytyy käsittelytoimenpiteistä, tulisi meidän ihmisten aina reagoida tähän jotenkin. Sen lisäksi, että käsittelytoimenpide keskeytetään kanin pyynnöstä, tulisi kieltäytyminen huomioida myös jotenkin muuten, kanille mieluisalla tavalla. Toisin sanoen, kani saa palkkion myös kieltäytymisestä. Tämä voi tuntua aluksi oudolta, jopa pelottavalta ajatukselta, mutta sitä kannattaa kokeilla. Kieltäytymisestä palkkaaminen voi tarkoittaa esim. sitä, että kun kani kieltäytyy käsittelystä, kani ohjataan vaikkapa nuuskumatolle, jossa kani saa itselleen palkkion. Näin ollen kieltäytymisestäkin seuraa kanille jotakin mieluisaa. 

Kun kieltäytymisestäkin seuraa jotakin kanille kivaa, pysyy käsittelytilanne koko ajan kanille positiivisena juttuna. Tällöin emme myöskään ”kiristä” kania palkkion avulla tekemään asioita, kun kieltäytymisestäkin seuraa jotakin kanille mielekästä. Tämä myös vahvistaa kanille sitä tunnetta, että kani voi halutessaan kieltäytyä käsittelystä ja se on täysin ok, jolloin kanin luottamus käsittelytoimenpidettä ja ihmistä kohtaan kasvaa suuresti. Jos kieltäytymisestä ei seuraa kanille mitään kivaa, voi kani kokea tilanteessa valtavan suurta pettymystä, epävarmuutta ja jopa turhautumista. Mikäli kieltäytyviä vastauksia tulee useita eikä kani saa niistä mitään itselleen mieluisaa, turhauma ja pettymys vain kasvavat, jolloin homma ei pysy kanille enää mieluisana. 

Jos kieltäytymisestä palkitaan niin kieltäytyykö kani jatkuvasti käsittelystä? 

Omaehtoisen käsittelyn tarkoituksena on tehdä käsittelytoimenpiteistä kanille niin kivoja ja kannattavia juttuja, että kani ei koe tarvetta kieltäytymiselle vaan kani aidosti haluaa olla mukana käsittelytoimenpiteissä. Kun käsittelytoimia lähdetään harjoittelemaan, harjoiteltavat tehtävät on tärkeää pilkkoa niin pieniin palasiin, että kani kykenee suoriutumaan niistä. Jos jokin tehtävä tuntuu kanista haastavalta, tulee tehtävää helpottaa ja suunnitella koulutuksen eteneminen uudelleen. Kieltäytymiset hoitotoimenpiteistä kuuluvat kuitenkin asiaan eikä niitä ja niiden huomioimista kannata pelätä. Jos kani kieltäytyy toistuvasti jostakin harjoituksesta tai käsittelytoimenpiteestä, on se merkki siitä, että harjoittelussa tai käsittelytoimenpiteessä on hyvä muuttaa jotakin. 

Miksi nähdä moinen vaiva? Eikö kania voida vaan ottaa syliin ja tehdä hoitotoimet siinä? 

Tietysti voidaan, mutta kanin näkökulmasta katsottuna tämä vaihtoehto ei ole kovin hyvä. Syliin nostaminen on lähes kaikille kaneille valtava stressi, ja pakkotoimenpiteissä kani ei juurikaan kykene vaikuttamaan siihen, mitä kanille tapahtuu. Pakkotoimenpiteet heikentävät myös kanin luottamusta ihmiseen ja käsittelytoimenpiteisiin. 

Sen sijaan mahdollisuus tehdä omia valintoja ja mahdollisuus vaikuttaa itse siihen, mitä itselle tapahtuu, lisäävät kanin hyvinvointia todella merkittävästi. Omaehtoisten käsittelytoimenpiteiden harjoittelu tarjoaa kanille myös loistavaa virikettä ja aktiviteettia. Parhaimmillaan se kasvattaa kanin ja ihmisen välistä luottamusta ja aikaansaa sen, että käsittelytoimenpiteistä tulee oikeasti hauska, yhteinen puuhahetki, jossa sekä kani että ihminen ovat molemmat mielellään mukana.