Luppakorvien rakenne altistaa sairauksille

Luppakorvakaneja pidetään usein erityisen hellyttävinä niiden roikkuvien korvien sekä lyhyen kuonon vuoksi. Harva kuitenkaan tietää, että juuri tuo muokattu ulkomuoto altistaa ne vakaville terveysongelmille. Viimeisimpien tutkimusten ja eläinlääkärien käytännön havaintojen perusteella luppakorvilla on merkittävästi kohonnut riski sekä korvasairauksiin että hammasongelmiin verrattuna pystykorvaisiin lajitovereihinsa.

Korvasairaudet jäävät usein huomaamatta

Royal Veterinary Collegen eksoottisten eläinten klinikan mukaan korvasairaudet ovat yksi yleisimmistä lemmikkikanien terveysongelmista. Silti ne ovat vakavasti alidiagnosoitu ongelma. Kanit eivät usein oireile näkyvästi edes vakavan korvakivun kanssa ja ne harvoin ravistelevat päätään tai raapivat korviaan samalla tavalla kuin esimerkiksi kissat tai koirat.

Luppakorvilla korvan rakenne tekee tilanteesta erityisen hankalan: korvan roikkuva asento estää vahan luonnollisen poistumisen. Tämä johtaa vahan kertymiseen, ilmanvaihdon heikkenemiseen ja tulehdukseen. Pitkittynyt tulehdus voi kehittyä märkiväksi infektioksi, joka saattaa levitä tärykalvon läpi keskikorvaan. Tästä seuraa kroonista kipua, kuulon heikkenemistä ja yleistä hyvinvoinnin laskua.

Pahimmillaan tulehdus aiheuttaa luukudoksen vaurioita, ja kanilla voi kehittyä esimerkiksi pään kallistuminen tai kasvojen toispuoleinen halvaus. Nämä oireet ovat valitettavasti usein merkki siitä, että sairaus on jo pitkälle edennyt.

Luppakorvaiset kanirodut luokitellaan myös lyhytkalloisiin eli brakykefaalisiin rotuihin.

CT-kuvaus paljastaa piilevät ongelmat

Kliinisessä tutkimuksessa RVC:n eläinlääkärit havaitsivat, että jopa 26% CT-kuvattavista kaneista sairasti korvasairautta – ja 46% näistä tapauksista löydettiin sattumalta, kun kuvauksia tehtiin aivan muiden oireiden vuoksi. Tämä kertoo, miten salakavalasti ja oireettomasti sairaus voi edetä.

Luppakorvilla vahva yhteys myös hammasongelmiin

Tutkimus, joka osoitti luppakorvien alttiuden korvasairauksiin, paljasti toisenkin huolestuttavan ilmiön: luppakorvakaneilla on myös merkittävästi enemmän hammasongelmia. Näihin lukeutuvat esimerkiksi etuhampaiden virheasennot, poskihampaiden terävät piikit ja purentavirheet, jotka voivat tehdä syömisestä kivuliasta.

Korva- ja hammasongelmien yhteys ei ole sattumaa. Molemmat liittyvät kallon rakenteeseen, joka on jalostuksen takia muuttunut epäterveeksi. Sama muodonmuutos, joka antaa luppakorville niiden ikonisen ulkonäön, ahtauttaa korvakäytävät ja muuttaa hampaiden asentoa, mikä johtaa kroonisiin ongelmiin.

Miten luppakorvan korvat tutkitaan?

Koska kanit peittävät kipunsa tehokkaasti, kanien hoitaja ei usein huomaa mitään poikkeavaa. Vasta kaniosaavan eläinlääkärin tekemä perusteellinen korvatutkimus voi paljastaa ongelmat. Otoskoopilla voidaan tarkastella korvakäytävän ahtautta, vahakertymiä ja tulehduksia. Myös bakteeri- ja hiivaviljelyt sekä mikroskooppiset näytteet ovat hyödyllisiä.

Tehokkain tapa diagnosoida korvatulehdus kaneilla on CT-kuvaus, jolla saadaan tarkka kuva siitä, kuinka pitkälle tulehdus tai vauriot ovat edenneet. Tämä korostuu erityisesti luppakorvilla, joiden mutkainen korvakäytävä vaikeuttaa näkyvyyttä. CT-kuvaus on erityisen tärkeää silloin, kun epäillään syvälle ulottuvaa tulehdusta, epänormaalia eritettä, kipua tai rakenteellista poikkeamaa.

Hoito – pitkä prosessi, johon liittyy usein kirurgiaa

Jos tulehdus on edennyt pitkälle, pelkkä lääkitys ei yleensä riitä. Tällöin saatetaan tarvita kirurgisia toimenpiteitä, kuten osittaista korvakäytävän poistoa ja keskikorvan avausleikkausta. Näissä leikkauksissa poistetaan tulehtunutta kudosta, märkäeritettä ja vahakertymiä. Leikkaushaava jätetään toisinaan osittain avoimeksi, jotta toipumisvaiheessa voidaan tehdä huuhteluja tarpeen mukaan.

Toipuminen vaatii kanin hoitajalta viikkojen sitoutumista, päivittäistä haavanhoitoa ja tarkkaa lääkitystä. Onkin tärkeää, että luppakorvakaneilla on vakuutus, joka kattaa tällaiset monimutkaiset hoidot.

Ennaltaehkäisy – onko mitään tehtävissä?

Koska rakenteellinen alttius on perinnöllistä, parasta ennaltaehkäisyä on olla suosimatta luppakorvia lemmikiksi. Jos luppakorvakani kuitenkin asuu jo kotona, oleellista on panostaa säännöllisiin terveystarkastuksiin. Luppakorvainen kani kannattaa tutkituttaa kerran 3-6 kuukaudessa kaniosaavalla eläinlääkärillä.

Joissakin tapauksissa kaniturvallisten korvapuhdistusaineiden kuten Otoactin käyttö saattaa auttaa ehkäisemään vahan kertymistä, joskin tästä ei ole vielä kattavaa tutkimustietoa. Kaneille ei ole kehitetty omia korvanpuhdistusaineita, joten kaikki valmisteet on syytä tarkistaa eläinlääkäriltä ennen käyttöä.

Eettinen kysymys: miksi luppakorvaisia rotuja yhä kasvatetaan?

Kun tutkimukset osoittavat, että luppakorvaisuus altistaa sekä kroonisille korva- että hammasongelmille, voidaan todeta, että ei ole eettistä kasvattaa kaneja, joiden ulkomuoto voi altistaa ne elinikäiselle kivulle.

Yhä useampi kanien hyvinvointia ajava järjestö on alkanut kyseenalaistaa luppakorvaisten kanien kasvatusta. Luppakorvat eivät ole vain söpö ominaisuus — ne voivat olla merkittävä terveysriski.