Kanin kipukäyttäytyminen

Kaneille on saaliseläimenä tyypillistä peittää kipunsa, mikä voi tehdä kanin kivun tunnistamisesta haastavaa. Vuonna 2024 tehdyn tutkimuksen mukaan alle puolet kanin huoltajista kykenee tunnistamaan lievän tai kohtalaisen kivun merkit lemmikeissään, vaikka vakavan kivun ilmentymät tavallisesti huomataan. Onkin tärkeää, että kanien hoitajat oppivat tarkkailemaan kaniensa käyttäytymistä päivittäin ja osaavat tunnistaa kivun merkit ennen kuin ne etenevät vakaviksi.

Terveen kanin käytös – vilkasta ja rentoa

Terve kani on aktiivinen, utelias ja reagoi ympäristöönsä herkästi. Se loikkii ja juoksentelee, tutkii ympäristöään, hoitaa turkkiaan ja syö paljon heinää. Kanit myös ulostavat ja syövät suoraan peräaukostaan umpisuolipapanoita, kun he ovat rentoja ja tuntevat olonsa turvalliseksi. Tällaisen normaalin käyttäytymisen tunnistaminen auttaa myös huoltajaa arvioimaan kanien hyvinvointia.

Kun kani on rento, se saattaa lepäillä avoimella paikalla, takajalat rennosti sivulle levitettyinä. Tällainen asento on yleensä merkki siitä, että kani tuntee olonsa mukavaksi ja turvalliseksi. Jos taas kani alkaa piileskellä poikkeuksellisen paljon tai sen aktiivisuus vähenee, kyseessä on usein kipu tai stressi.

Akuutista kivusta kärsivän kanin kehonkieli

Kipeän kanin käyttäytyminen muuttuu monella tapaa. Lievästi kivulias kani on tyypillisesti vaisu, voi liikkua haluttomasti, keskeyttää turkinhoitonsa herkästi ja voi pitää eturaajoja näkyvillä. Tällaisessa tilassa kanin silmät ovat useasti puoliavoimet ja kanin korvat liikkuvat vain vähän.

Kun kipu pahenee, kani muuttuu apaattiseksi. Tällöin kani tyypillisesti kyyhöttää paikallaan raajat tiiviisti vartalon alla, liikkuu vain, jos sitä lähestytään, ja sen silmät voivat olla kokonaan kiinni. Vakavasti kivulias kani sulkee usein silmänsä tiukasti, pitää korvansa paikallaan tai painaa ne niskaa vasten. Sen vartalo on jännittynyt, jäykkä ja köyristynyt, ja se saattaa painaa vatsaa lattiaa vasten – merkki mahdollisista voimakkaista vatsakivuista. Vakavasti kivulias kani ei hoida turkkiaan, eikä tyypillisesti reagoi ympäristöönsä, vaikka sitä lähestyisi. Jos kanilla ilmenee tällaista käyttäytymistä, tulee kani viedä välittömästi eläinlääkärille.

Ylijalostettujen kanien kohdalla kehonkielen tulkitseminen voi olla hankalampaa kuin luonnolliset piirteet omaavilla kaneilla. Esimerkiksi luppakorvaisen kanin korvien asennosta on hankalampaa nähdä kivun merkkejä kuin pystykorvaisen.

‍Syömättömyys ja suoliston toiminnan heikkeneminen

Kanin ruoansulatus on herkkä ja vaatii jatkuvaa toimintaa. Jos kanin ruokahalu heikkenee, se vaikuttaa suoraan kanin suolistoon ja voi johtaa vakaviin ongelmiin. Kipeä kani syö ja juo usein vähemmän, mikä hidastaa suoliston liikettä. Jos papanointi vähenee tai kani alkaa ulostaa vessalaatikon ulkopuolelle – mikä voi viitata stressiin – on tämä selvä merkki siitä, että kaikki ei ole kunnossa. Ruoansulatusongelmat voivat kehittyä nopeasti vakaviksi, ja siksi eläinlääkärikäynti on välttämätön, kun kanin ruokailutottumuksissa tai suoliston toiminnassa huomataan muutoksia. Jos kani ei suostu syömään, tulee hänet viedä päivystykseen.

Turkinhoito: mitä se voi kertoa?

Normaalisti kani käyttää noin 14% ajastaan turkinhoitoon. Kipeä kani voi kuitenkin hoitaa turkkiaan ponnettomasti tai lopettaa turkin hoitamisen kokonaan. Kipu saattaa myös aiheuttaa liiallista turkin nyppimistä tai nuolemista kivuliaan alueen kohdalla. Toisaalta liiallinen turkinhoito voi viitata myös stressiin.

Nämä ovat selkeitä varoitusmerkkejä, joihin tulee reagoida, sillä ne voivat kertoa kivusta tai stressistä. Muuttuneen käyttäytymisen syyn selvittäminen vaatii aina eläinlääkärin ammatillista arviota, sillä sairauksien poissulkeminen on ensisijaisen tärkeää.

Sosiaalisen käyttäytymisen muutokset

Kanit ovat sosiaalisia eläimiä, ja laumakäytöksen tarkkailu voi auttaa kanien huoltajaa havaitsemaan kipukäytöstä. Krooninen kipu voi lisätä pelkoa, ahdistusta ja aggressiivisuutta. Kani saattaa alkaa pyrkiä välttelemään toisten kanien seuraa tai alkaa käyttäytyä aggressiivisesti. Kipukäytös voi näkyä myös interaktiossa ihmisen kanssa: Kani voi tulla haluttomaksi olla ihmisen lähellä. Lisäksi kivulias ja stressaantunut kani saattaa käsiteltäessä jähmettyä, juosta karkuun tai puolustautua puremalla ja potkimalla.

Kivun arviointi: Apuna kivun mitta-asteikot

Eläinlääkärit käyttävät kanien kivun arviointiin erityisiä mitta-asteikoita, kuten Bristol Rabbit Pain Scale (BRPS) ja Rabbit Pain Behaviour Scale (RPBS). Näillä asteikoilla arvioidaan muun muassa kanin yleisilmettä, liikkumista, asentoa, korvien asentoa ja silmien avoimuutta. Tällaiset kivun arviointimenetelmät ovat kehitetty erityisesti tunnistamaan leikkauskivut ja muut kivuliaat tilat sairaalaolosuhteissa, jolloin kivunhallintaa voidaan tehostaa ajoissa. Näistä voi kuitenkin olla apua myös kotioloissa kanien kanssa toimiessa.

Miten toimia, jos kanisi käytös muuttuu?

Kaikki kipuun viittaavat käyttäytymisen muutokset edellyttävät eläinlääkärin arviota, sillä hoitamattomana kipu vaikuttaa monin tavoin kanin terveyteen ja elämänlaatuun - ja voi pahimmillaan johtaa jopa kanin kuolemaan. Jos kanin käytös muuttuu äkillisesti, siitä tulee passiivinen tai sen turkinhoito ja ruokailu vähenevät, on tärkeää mennä eläinlääkäriin pian. Kaniosaava eläinlääkäri pystyy selvittämään kivun tarkan syyn ja suunnittelemaan tarpeellisen hoidon.

Kanien hyvinvointi on heidän huoltajansa vastuulla, ja kivun tunnistaminen edellyttää herkkyyttä ja tarkkaavaisuutta. Pienetkin muutokset käyttäytymisessä voivat kertoa kiputiloista, ja kanin huoltajan tulee aina varmistaa, että kanin terveydentila arvioidaan ammattilaisen toimesta. Näin voimme turvata kaniemme hyvinvoinnin ja tarjota heille kivutonta, hyvää lemmikkikanin elämää.

‍

Lähde: Eläinlääkäri Jenni Rankin luento